Aurinkoinen päivä.

Sen kunniaksi siis kuvapläjäys mun elämäni rakkauksista, kuvat otettu tänään. 

Koulua.

Meillä oli koulussa asiakaspalvelu osuus, tarjoilu Kahvila-Ravintola Punaportissa.

Työ oli mukavaa vaihtelua opiskeluun, mutta siinä oli omat haasteensa. Mukavuudenhaluisena ja istumisesta pitävänä ihmisenä, piti psyykata itsensä ihan uudelle moodille. Päätin, että en katso kelloa. Teen vain töitä ja sen mitä käsketään. Se toimi, aika meni paljon nopeammin ja työnteosta tuli mieleistä, kun ei ajatellut koko aikaa, koska pääsee syömään tai tauolle.

Meidän luokan opiskelijoita oli töissä vähän liikaa kerralla. Joskus piti pyöriä paikallaan ja tyytyä siihen, että ei ole mitään tekemistä. Se oli haasteellista, sillä juuri kun oli päässyt työn makuun, paikallaan norkoilu rikkoi tätä aktiivista työskentelyä. Sitten meni ehkä vähän keskittyminen ja työhön tarttuminen uudelleen oli vastahakoista.

Työpaikka oli aika tavallinen, koruton, siksi tuntui oudolta tarjoilla vettä pöytiin. Tuntui, että jotkut asiakkaat oudoksui tätä menetelmää, jota meidän oltiin käsketty toteuttaa. Ymmärrän kuitenkin, että meidän käskettiin tätäkin tehdä. Kokemuksen kannalta se oli hyvä juttu. 

Sain positiivista palautetta työn jäljestäni ja kaiken kaikkiaan tästä kurssista jäi hyvä fiilis.