Pitkän sairaslomani jälkeen pääsin aloittamaan viimeisen tjk-jakson Hämeen Setlementti ry:llä.
Olen ollut jo muutaman viikon harjoittelussa ja siinä ajassa olen oppinut todella paljon kaikkea uutta. Työkaverini ovat mahtavia, työilmapiiri ihana ja olen saaanut paljon uusia kokemuksia.
Tjk-jaksoni on opastuspalvelut, mutta työnkuvaani kuuluu paljon kaikkea muuta. Olen kyllä joutunut muutamaan tilanteeseen, jossa olen opastanut asiakkaita tiettyyn paikkaan Hämeenlinnasssa, jonne heidän olisi pitänyt päästä.
Voisin sanoa, että olen toiminut oppaana Suomen kulttuurin ja kielen oppaana muista kulttuureista tuleville ihmisille. Olen kertonut paljon kotimaastamme ja kulttuuristamme, samalla saaden kuulla muiden ihmisten elämästä omassa kotimaassaan. Olen suomenkielen tunneilla apuopettajana. Samoin vapaamuotoisemmassa "chat-klubissa", jossa keskustellaan ajankohtaisista aiheista ja milloin mistäkin. Olen oppinut valtavasti uusia asioita, ja olen päässyt monesta ennakkoluulostani eroon tämän harjoittelun ansioista.
Olen myös apuna lasten hoidossa. Lapset ovat alle 5-vuotiaita, ja he ovat hoidossa, eikä yhteistä kieltä usein ole. Olen joutunut astumaan oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja saanut huomata, että minähän pärjään lasten kanssa ja jopa jossain määrin pidän siitä. En olisi uskonut ennen jakson alkua, että tulen syöttämään ja nukuttamaan taaperoita, ja leikkimään leegoilla ja välillä pitämään kuriakin.
Tämä on ollut erikoinen, mutta mahtava kokemus tähän asti.
Torstaisin olen ollut Seminaarin koululla iltapäivisin 1-3 luokkalaisten, maahanmuuttajataustaisten lasten läksykerhossa apuopettajana. Sekin on ollut jotain sellaista, mitä en uskonut tulevani tekemään, mutta sekin on ollut yllättävän mukavaa.
Olen suunnitellut myös ja kerännyt materiaalia tulevaa näyttöäni varten.
