Israel 2013 (varoitus, ei heikkohermoisille..)

Joo,

Eli olin viime marraskuussa yksin Israelissa mun tädin luona. Toi varotus tossa otsikossa koskee tän tekstin loppuosaa, jossa on kuvamateriaalia mun verenmyrkytyksestä. Tähän alkuun laitan kuvia, koska ne nyt kiinnostaa ihmisiä enemmän kun teksti. Että jos et siedä ällöttäviä kuvia, niin kato nää alkupään kuvat.

ÄLÄ SIIS LUE TÄSTÄ ALASPÄIN JOS ET TAHDO

--------------------------------------------------------------------------------------------------

Toisiks ylimässä kuvassa on Ein Gedi, luonnonsuojelualue. Liukastuin kallioon ja tipuin metrin alemmas, ja polvi otti pientä osumaa. Sattui, taju lähti, mutta sattumalta paikassa, jossa vastaan ei juuri tullut ihmisiä, tuli lääkäripariskunta, jotka sitoivat ja desinfivoivat haavan. Ei mitään. Ei kipua tai mitään merkkejä mistään vakavemmasta.

Sit lähin Suomeen, lentokoneessa mun jalassa tuntui outoo painetta. Välilasku ruotsiin, oksennan. Sattuu jalkaan. Otan kengän pois jalasta. Eiku en otakkaa, kenkä ei irtoo. Jalkaterä on paisunu. Oksennan taas, itken. Lentokenttätyöntekijät tulee mun luo ja aikoo soittaa ambulanssin. Meen paniikkiin, en mä halunnu jäädä ruotsiin sairaalaan. Konkkaan lentokoneeseen ja ne kantaa mun kamat. Sit se kone nousee, ja se paine jalassa oli sietämätön, en voinu olla missään asennossa, et ois ollu hyvä. Suomen lentokentällä  mulle ollaan soittamassa taas ambulanssia, mut halusin Hämeenlinnaa. Mul oli kuumetta, menin silti bussiin, makasin bussinlattialla (:D) Ku astuin ulos bussista, en enää ees voinu kävellä. Äiti oli vastassa ja kanto mut autoon, en oikee muista ees mitään, ku olin shokissa. Ensiavussa pääsin heti tippaan ja kyllä se sitten siitä. Kokemus sinänsä sekin. 

Koulu alko.

Oon 18-vuotias matkailualan ensimmäisen vuoden opiskelija.
Harrastan valokuvausta ja kaverina toimii Canonin 5D ja siihen muutamia putken pätkiä. Mulla on koira, Dumle, 7-vuotias chow chow tyttö. Tässä blogissa aion jakaa ottamiani valokuvia ja kaikki tässä blogissa on mun ottamia kuvia, ellei toisin mainita ja kopioida et saa, vaikka mieli tekisi. Paitsi jos kysyt nätisti, niin ehkä sitten. Aion kirjottaa myös opiskeluuni liittyvistä asioista ja niiden etenemisestä, mutta lupaan, että se ei tuu olee tylsää. Intohimoni on matkustus ja seikkailu, oon myös aikamoinen tapaturmamagneetti, niitäkin juttuja voin tänne jakaaa...

Tässä aluks kerron asioista, jotka on mulle tärkeitä.

-Äiti

-Dumle 

Dumle ei oo ehkä tottelevainen, leikkisä tai seurallinen, mut se on mun Dumle. Se ei tuu luo kun käsketää, eikä se oo eläessään noutanu mitään tai yrittäny olla kenenkää mieliks. Se on silti rakastettavin koira koskaan, se kiintyy vain muutamaan ihmiseen, eikä ulkopuoliset pidä sen luonnetta välttämättä viehättävänä, mut sen perhekeskeisyys ja uskollisuus on mun mielestä ihailtavaa. Jos ollaan lomalla ja Dumle on hoidossa, se ei syö mitään. Joskus se paastos kaks viikkoa, ku oltiin pois. Jos me se hylättäis, se varmaan kuolis mielummin, kun kiintyis uusiin ihmisiin.

-Jeppe

Voithan sä yrittää löytää tästä maailmasta jonkun yhtä mahtavan ihmisen, mutta et sä löydä. En tajua, miten se jaksaa mua tai et miten se ylipäätään osaa ajatella kaiken nii järkevästi ja jos mä panikoin , nii Jeppe osaa aina rauhottaa.

-Miksu 

Isoveli. Vaikka tapellaan tosi pienistä asioista, niin Miksu on ainoo ihminen, joka pystyy oikeesti ymmärtää kaikkea mitä ollaan koettu. Paras veli ja aika suojeluvaistonen. (Ehkä joskus vähän liiankin...)

-Valokuvaus

Oon harrastanu valokuvausta jotain 5 vuotta, välillä vähemmän ja välillä vähän enemmän..
Joskus saan inspiraatioita ja joskus kameran kaivaminen esille on pakkopullaa. Haluisin kyllä, että tulevaisuudessa valokuvaus ois jotenki osana mun työtä.