30.9.2014

Jakso loppuu

Niin,


Saatiin tehtäväksi kirjoittaa "miten olen kehittinyt/mitä olen oppinut tähän asti", en mä todella tiedä. Oon toki oppinut asiakaspalveluista, projektien suunnitteluista, mut taisin odottaa jotain enemmän. Onhan täs viel melkein kolme vuotta kuitenkin aikaa kehittyä kaikessa.

Tässä jaksossa on ollut muutama projekti, joista ainakaan kahteen en osallistunut sen Israelin reissun takia. Jotenki tuntuu, et sen takia en oo ollu oikeen missään muussakaan mukana hirveen täysillä, ei oo ees annettu vastuuta tai mahollisuutta. Hyvä fiilis tästä jaksosta ainakin on jäänyt ja ootan innolla tulevaa.

Nyt koulussa on NAO-seminaari ja mä odotan mun vastaanottovuoroa ja väsyttää eri paljon.


24.9.2014

Israelis taas kävin

 Tulin muutama päivä sit Israelista. Aika perus reissu. Serkulla oli häät, mut jostain kumman syystä mulla ei oo oikein sielt kuvia. Tai kyl mä tiedän miks, mut ihan sama. Oli ihan hullut häät. Ei yhtään ku Suomes. Ilmanen baaritarjoilu, ruuat ja kunnon musiikit. Vihkimistä ei ollut, mutta 'rabbi' luki seitsemän rukousta. On mulla sieltä yks kuva ainakin, joka on tässä:



Ja tässä jotain satunnaisia kuvia vain:


Jerusalemis boustaas


HDR-kuva Tel Avivsta

-----------

Mut aina mulle sattuu. Viimesenä iltana oikasin juna-asemalta kävellessäni sellanen n. 50m pusikon läpi,
Etin jotain kohtaa mistä pääsis läpi ja sit joku koski mua selkään. Siellä ryteikössä, rupes vaan juoksee satasta sinne puskaan karkuun.. (:D) Se huus mun perään ja paniikis vedin sellasen tiheen piikiken äään puskan läpi kattomat taakseni. Kelasin jälkeenpäin et ehkä se oli jonku kodittoman koti, mut en halunnu jäädä sen luo kahville. Selvisin naarmuil.

 

12.9.2014

Aito kalahoito

Shabat shalom vaan täältä Israelista.
Oon ollut Israelissa tiistaista lähtien, Jerusalemissa on käyty ja serkun häät juhlittu. Kerron niistä myöhemmin ja kuviakin tulee.

Tänään kuitenkin käytiin lähteellä (jonka nimeä en kuollaksenikaan muista, enkä herätä äitiä, että voisin kysyä, päivitän myöhemmin...) Uin kaikessa rauhassa, kunnes... jokin koski mua jalkaan. Menin paniikkiin. Siis en voi kuvailla sitä tunnetta. Katoin mun jalkoja, ja niissä oli kiinni toistakymmentä kalaa. Niitä samoja kaloja, joiden hoitoja myydään jossain kauppakeskuksissa ja se maksaa jotain toista kymmentä euroa, annoin niitten sit tarkotuksella ruokailla mun jalasta :--D Ihan hullun tuntusta.






Mä en sit tienny, et mikä ton kalahoidon virallinen nimi on ja Google-haen ensimmäinen linkki vähän säikäytti, HIV tukikeskus, mut sit kun avasin sen, niin helpotuin... (:D)

4.9.2014

Himos

Oltiin luokan kanssa Himoksella ja Jämsässä tutustumassa paikallisiin matkailualan opiskelijoihin, oli akiviteettiä ja Jämsän esittelyä kaupunkina. Käytiin myös Hirvikartanolla katsomassa eläimiä, mutta...  SDDDFFGGGAAAFFF!!! Pitkästä aikaa mä jaksoin raahata molemmat kamerat mukaan ja kuvata lähes koko reissun ajan, panostin ja sommittelin, mutta huolimattomuuttani nollasin mun muistikortin ja kaikki peura -ja hirvikuvat katosivat. Sit Hirvikartanolta kun piti lähteä, juoksin vielä nopeesti nappaa muutaman räpsyn, jotka on niin paskoja verrattuina niihin edellisiin, että ne ei kiinnosta edes mua itseä, mut siinä muutama pikku Bambi. Hirvet oli jo kadonnut.




1.9.2014

Turistirysäs

Mä en henkilökohtasesti ymmärrä suomalaisia, jotka matkustaa turistirysiin, missä ne käy suomalaisessa baarissa, suomalaisessa ravintolassa ja makaavat vain viikon samalla rannalla, oppimatta mitään uutta kyseisestä maasta, sen kulttuurista ja tavoista.
Miksi ei samantien kävisi viikon ajan joka päivä solariumissa, koska ainoa asia, mitä etelänmatkalta jää käteen, on se rusketus. Jos lähen ulkomaille, en halua, että joka toinen vastaantulija on suomalainen, ja hoonosoomee puhuvat sisäänheittäjät riivaisivat koko saarta. 60-vuotiaat Pertit ja Liisat juoksentelivat suomalaisissa baareissa, joissa tarjoillaan lihapullia ja lauletaan Frederikkiä karaokessa - mikä idea on mennä ulkomaille elämään suomalaista elämää? No, nmieltymyksensä kullakin.

Kuitenkin, pitihän tämä itsekin kokea, olin Rhodoksella Jepen kanssa elokuun vaihteessa. Nätti maa, toistekin voisin mennä, jos suunnitelisin homman vähän paremmin ja olisi aikaa ja raha kierrellä saarella ja tutustua oikeaan kulttuuriin. Mut kaikinpuolin jäi hyvä maku rantalomasta, ei ehkä ihan mun juttu. Tässä pari kuvaa. Yhessä on Jeppe pissalla, mut ei sitä huomaa.












19.8.2014

Israel 2013 (varoitus, ei heikkohermoisille..)

Joo,

Eli olin viime marraskuussa yksin Israelissa mun tädin luona. Toi varotus tossa otsikossa koskee tän tekstin loppuosaa, jossa on kuvamateriaalia mun verenmyrkytyksestä. Tähän alkuun laitan kuvia, koska ne nyt kiinnostaa ihmisiä enemmän kun teksti. Että jos et siedä ällöttäviä kuvia, niin kato nää alkupään kuvat.








ÄLÄ SIIS LUE TÄSTÄ ALASPÄIN JOS ET TAHDO
--------------------------------------------------------------------------------------------------

Toisiks ylimässä kuvassa on Ein Gedi, luonnonsuojelualue. Liukastuin kallioon ja tipuin metrin alemmas, ja polvi otti pientä osumaa. Sattui, taju lähti, mutta sattumalta paikassa, jossa vastaan ei juuri tullut ihmisiä, tuli lääkäripariskunta, jotka sitoivat ja desinfivoivat haavan. Ei mitään. Ei kipua tai mitään merkkejä mistään vakavemmasta.

Sit lähin Suomeen, lentokoneessa mun jalassa tuntui outoo painetta. Välilasku ruotsiin, oksennan. Sattuu jalkaan. Otan kengän pois jalasta. Eiku en otakkaa, kenkä ei irtoo. Jalkaterä on paisunu. Oksennan taas, itken. Lentokenttätyöntekijät tulee mun luo ja aikoo soittaa ambulanssin. Meen paniikkiin, en mä halunnu jäädä ruotsiin sairaalaan. Konkkaan lentokoneeseen ja ne kantaa mun kamat. Sit se kone nousee, ja se paine jalassa oli sietämätön, en voinu olla missään asennossa, et ois ollu hyvä. Suomen lentokentällä  mulle ollaan soittamassa taas ambulanssia, mut halusin Hämeenlinnaa. Mul oli kuumetta, menin silti bussiin, makasin bussinlattialla (:D) Ku astuin ulos bussista, en enää ees voinu kävellä. Äiti oli vastassa ja kanto mut autoon, en oikee muista ees mitään, ku olin shokissa. Ensiavussa pääsin heti tippaan ja kyllä se sitten siitä. Kokemus sinänsä sekin. 

17.8.2014

Koulu alko.




Oon 18-vuotias matkailualan ensimmäisen vuoden opiskelija.
Harrastan valokuvausta ja kaverina toimii Canonin 5D ja siihen muutamia putken pätkiä. Mulla on koira, Dumle, 7-vuotias chow chow tyttö. Tässä blogissa aion jakaa ottamiani valokuvia ja kaikki tässä blogissa on mun ottamia kuvia, ellei toisin mainita ja kopioida et saa, vaikka mieli tekisi. Paitsi jos kysyt nätisti, niin ehkä sitten. Aion kirjottaa myös opiskeluuni liittyvistä asioista ja niiden etenemisestä, mutta lupaan, että se ei tuu olee tylsää. Intohimoni on matkustus ja seikkailu, oon myös aikamoinen tapaturmamagneetti, niitäkin juttuja voin tänne jakaaa...

Tässä aluks kerron asioista, jotka on mulle tärkeitä.




-Äiti







-Dumle 


Dumle ei oo ehkä tottelevainen, leikkisä tai seurallinen, mut se on mun Dumle. Se ei tuu luo kun käsketää, eikä se oo eläessään noutanu mitään tai yrittäny olla kenenkää mieliks. Se on silti rakastettavin koira koskaan, se kiintyy vain muutamaan ihmiseen, eikä ulkopuoliset pidä sen luonnetta välttämättä viehättävänä, mut sen perhekeskeisyys ja uskollisuus on mun mielestä ihailtavaa. Jos ollaan lomalla ja Dumle on hoidossa, se ei syö mitään. Joskus se paastos kaks viikkoa, ku oltiin pois. Jos me se hylättäis, se varmaan kuolis mielummin, kun kiintyis uusiin ihmisiin.


-Jeppe

Voithan sä yrittää löytää tästä maailmasta jonkun yhtä mahtavan ihmisen, mutta et sä löydä. En tajua, miten se jaksaa mua tai et miten se ylipäätään osaa ajatella kaiken nii järkevästi ja jos mä panikoin , nii Jeppe osaa aina rauhottaa.




-Miksu 

Isoveli. Vaikka tapellaan tosi pienistä asioista, niin Miksu on ainoo ihminen, joka pystyy oikeesti ymmärtää kaikkea mitä ollaan koettu. Paras veli ja aika suojeluvaistonen. (Ehkä joskus vähän liiankin...)





-Valokuvaus


Oon harrastanu valokuvausta jotain 5 vuotta, välillä vähemmän ja välillä vähän enemmän..
Joskus saan inspiraatioita ja joskus kameran kaivaminen esille on pakkopullaa. Haluisin kyllä, että tulevaisuudessa valokuvaus ois jotenki osana mun työtä.