Joo,
Eli olin viime marraskuussa yksin Israelissa mun tädin luona. Toi varotus tossa otsikossa koskee tän tekstin loppuosaa, jossa on kuvamateriaalia mun verenmyrkytyksestä. Tähän alkuun laitan kuvia, koska ne nyt kiinnostaa ihmisiä enemmän kun teksti. Että jos et siedä ällöttäviä kuvia, niin kato nää alkupään kuvat.
ÄLÄ SIIS LUE TÄSTÄ ALASPÄIN JOS ET TAHDO
--------------------------------------------------------------------------------------------------
Toisiks ylimässä kuvassa on Ein Gedi, luonnonsuojelualue. Liukastuin kallioon ja tipuin metrin alemmas, ja polvi otti pientä osumaa. Sattui, taju lähti, mutta sattumalta paikassa, jossa vastaan ei juuri tullut ihmisiä, tuli lääkäripariskunta, jotka sitoivat ja desinfivoivat haavan. Ei mitään. Ei kipua tai mitään merkkejä mistään vakavemmasta.
Sit lähin Suomeen, lentokoneessa mun jalassa tuntui outoo painetta. Välilasku ruotsiin, oksennan. Sattuu jalkaan. Otan kengän pois jalasta. Eiku en otakkaa, kenkä ei irtoo. Jalkaterä on paisunu. Oksennan taas, itken. Lentokenttätyöntekijät tulee mun luo ja aikoo soittaa ambulanssin. Meen paniikkiin, en mä halunnu jäädä ruotsiin sairaalaan. Konkkaan lentokoneeseen ja ne kantaa mun kamat. Sit se kone nousee, ja se paine jalassa oli sietämätön, en voinu olla missään asennossa, et ois ollu hyvä. Suomen lentokentällä mulle ollaan soittamassa taas ambulanssia, mut halusin Hämeenlinnaa. Mul oli kuumetta, menin silti bussiin, makasin bussinlattialla (:D) Ku astuin ulos bussista, en enää ees voinu kävellä. Äiti oli vastassa ja kanto mut autoon, en oikee muista ees mitään, ku olin shokissa. Ensiavussa pääsin heti tippaan ja kyllä se sitten siitä. Kokemus sinänsä sekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti