Tapani mukaan istun taas sunnuntai-iltana tietokoneen ääressä edessäni monen tunnin kirjoitusprojetki. Takanani on aivan mahtava työssäoppimisjakso, mutta
kouluunpalaaminen tuntuu hyvältä. Jos saan nukuttua. Kirjoitan imperfektissä,vaikka tehtäväntanto antaa ymmärää muuta.
Minut perehdytettiin työpaikkaan nopeasti ja olin mukana työporukassa jo ensimmäisenä päivänä. Toimipiste sijaitsi Turengin keskustassa, joten suurta turistivirtaa en työssäni kohdannut. Harvoin edes lopussa uusia kasvoja. Työpaikassani kävi vakioasiakkaat. Opin tuntemaan heidät nopeasti ja käyttämään kassaa, vaikka asiakas ei sanonut aina mitä halusi. Sen vain oppi muistamaan. Asiakkaat vaikuttivat olevan hyviä kavereita muun henkilökunnan kanssa. Asiakaspalveluhenkisyyttä löytyi, jos asiakas kysyi apua tai neuvoa. Muuten asiakkaita kohdeltiin kuin kavereita, se toi oman rennon ilmapiirinsä. Mutta en tiennyt aluksi miten suhtautua; ottaen mallia työtovereistani, olemalla oma rento itseni, vai koulussa opittu ryhdikäs asiakaspalvelija.
Ensimmäisellä viikolla tein pääosin vain sämpylöitä ja opettelin käyttämään kassaa. Se oli nopeasti opittu, sillä se muistutti vähän koulussa käyttämääni kassakonetta. Opettelin talon tavoille ja tutustuin työkavereihin. Tutustuin keittiön koneiden käyttöön ja tiskaamisen ihmseelliseen maailmaan, jonka parissa tuli vietettyä myöhemmin tovi jos toinenkin. Jaloilla oli tottumista seisomiseen, ja jalat olivat ensimmäisen viikon jälkeen kipeät.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Työpaikallani tarjottiin vain kotiruokaa. Joka päivälle oma menunsa. Asiakkaat olivat pääosin työmiehiä, bussikuskeja, taksikusjeja ja eläkeläisiä. Ihmisiä, jotka pitävät aidosta suomalaisesta kotiruoasta. Keittiömestarimme oli hauska ja hän oli aina tarkka, että työpöydät oli siistinä, aina hän jaksoi vitsillä valittaa, kuinka leikkasin salaatin muka liian isoksi tai pieneksi.
Ruoka-aine allergisia ei oltu huomioitu, mutta ruokia oli monta lajia, ja valinnan varaa siis löytyi. Kaikenikäiselle tarkoitetun ruuan kanssa sai vettä, maitoa, mehua tai kotikaljaa. Tässä lounasravintolassa ei yritetty miellyttää asiakkaita ruuan suhteen tai muuttaa mitään, ruoka oli vain perinteistä ruokaa.
Aloin tykkäämään töissä tiskaamisesta. (Kotona asia on tietenki ihan toinen) Tiskasin päivittäin ja hain astioita. Ruokapakit oli vastenmielisiä. En kestä sitä tunnetta kun se jokin ällöttävä märkä ruoka-ällötys hipaisee sormen päätä. Yh. Toisella viikolla leikkelin paljon kasviksia ja hämmentelin ruokia. Osallistuin muutenkin enemmän ruuan laittoon. Lattiatkin pariin kertaan moppasin ja lakaisin.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kolmannella viiikolla se tapahtui. Joka päivä niin tutut ja turvalliset asiakkaat, en olisi uskonut, että minun tarvitsee tehdä se, mikä on aina niin jännittävää. Tavallisen suomalaisen näköisiä nuoria käveli eteeni ja kysyi; "How much toscabun bay?"Jäädyin... "Yes" .. Jäädyin ... "..so.. One euro and fifty cents." Sit mua alko naurattaa. 50cent. Se räppär, enkä ollu varma sanoinko ees oikein. No se nuori osti pullansa. Työpaikallani en ole kuullut muuten puhuttavan kuin suomea. Itse en myös päässyt puhumaan kuin sen yhden kerran englantia. Kävin muutamia kertoja kaupassa, se on hauskaa, tosin kauppakassi ei imarrellut selkää. Liekö se osa syy siihen, että nyt en pysty edes nousemaan sängystä ilman tukea. Pesin yhtenä päivänä vapaaehtoisesti kolme jääkaappia, pari niistä sisälsi kunnon bakteerejen luksushotellin. Hometta. Mutta se oli hauska päivä, kuuntelin rauhassa musiikkia ja siivosin. Kivaa vaihtelua kiireen keskelle. Olen oppinut paistaa lettuja oikeaoppisesti, muutenkin yhtä sun toista ruuan laitosta.
Tässä vielä pieni oppitunti:
SUOMI ENGLANTI RUOTSI
Perunamuusi - Mashed potatoes - Potatismos
Kotikalja - Home-brewedbeeer - Hemmbrygga öl
Punajuuri - Beetroot - Rödbeta
Sipulipiirakka - Onion Pie - Onion Pie
Lettu - Pancake - Pannkaka
Jauhelihapihvi - Beefburger - Beefburger
Pillipehu - Whistle juice - Visselpipa saft
Uunimakkara - Oven sausage - Ugn korv
Hernekeitto - Pea soup - Ärtsoppa
Kanakeitto -Chiken soup - Kycklingsoppa
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Viimeinen viikko oli täynnä kiirettä. Sain ajaa firman autolla, kuskata ruokaa keittiöstä toiseen toimipisteeseen Hämeenlinnaan. Ensimmäisen viikon pohdintani työskentelytavoistani ja tuloksista johon tulin lopulta, palkittiin. Olin oma rento itseni, mutta tein töitä silti ahkerasti. Heitin läppää takaisin, jos asiakkaat heittivät minulle. Hymyilin, olin yställinen, vitsailin. Istustelin välillä joidenkin pöytään syömään ja juttelin, siellä muutkin työntekijät tekivät niin. Silti kun tauko oli ohi, tartuin töihin. Ja niin myös minulle luvattiin kesäki työpaikka. Paikan omistaja, joka käy paikalla harvoin, oli seurannut minua, että teen työni kunnolla, vaikka luulin, että ei edes olisi huomannut olemassaoloani.
Viimeinen tehtävänanto naurattaa. "..kerro tilanteista, joissa olet huomannut, että esim. kätesi, niskasi, jalkasi tai jokin muu kehon osa kipeytyi. Miten muutit toimintatapaasi / korjasit tilanteen?"
En ole korjannut tilannetta. Syön toista tuhatta milligrammaa särkylääkettä, että pystyn edes liikkumaan. Jotain vain tapahtui, oikeastaan se alkoi viikko sitten. Selkä kipeytyi ja oli kyykistyminen sattui. Viimeisen päivän jälkeisenä aamuna en päässyt enää sängystä, vaikka ei nukkumisestakaan kivun takia tullut mitään. En tiedä onko kyse toimintatavoistani vai vakavammista selkäongelmasta, mutta odotan aamuun ja soitan lääkäriin, ehkä tämä blogi ei ole oikea paikka puida asiaa.
Pyrin nostamaan kaiken selkä suorana ja seistä mahdollisimmaan ryhdikkäästi, mutta se ei tällä kertaa riittänyt, ehkä ensi työssäoppimisjaksollani!
Ja tottakai, ettei jäisi paha mieli, laitan tapani mukaan värikkään koirakuvan, joka on otettu tänään:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti